Karitsointi lähti käyntiin ryminällä viikonloppuna! Miten sen aina vuoden aikana unohtaa miten ihania ja liikuttavia ne pienet vastasyntyneet ovat ja se sitkeys kun haparoivin jaloin yhä uudelleen ja uudelleen noustaan ylös emän nisää etsimään. Karitsat ovat kaikki olleet tähän mennessä elinvoimaisia vaikka synnytykset ei ole oppikirjojen mukaan menneetkään, viittä emoa olen joutunut auttamaan oikein tosissaan seitsemästä poikineesta. Mietityttää, että mistäköhän moinen mahtaa johtua?

No, karitsoinnit jatkuvat ja lampuri itte koittaa ottaa pienet tirsat aina, kun se vaan on mahdollista.